This is my urheilulaiffi

Oon tässä viime aikoina lukenut liikuttavia kasvutarinoita treeniblogeista, joten päätin kertoa teille nyt raksuliinit omani. Enjoy.

Urheilu on mulle niinku elämä. Se on mulle kuin rahkasilmä kaurapuurossa, auringonlasku merenrannalla, romanttisen komedian loppukohtaus. Mä niin rakastan peilata mun valtavia haboja pumpissa treenien jälkeen ja voisin tuijotella tuntikausia mun kauniita epäkkäitäni. Se on mun miljoonien hikipisaroiden, tuhansien kyyneleiden, vertavuotavien haavojen ja lihaskramppien lopputulos. Ja kuka nyt kehuis jotain kukkakeppiä valaaksi, viikingiksi tai +100kg muijaksi?

Mä oon ollut teini-ikäisestä lähtien pikkusen isompi ku keskivertonainen. Luin huippumallien mitoista ja painoista, ja tuskailin et miks mun vaaka ja mittanauha näyttää aivan eri lukemia. Sitten  menin kamppailusalille. Se oli niinku valaistus ja pelastus. Suuri käännekohta. Koostani onkin hyötyä. Mua voi niputtaa ja lyödä kovempaa kuin pienempii naisia. Joskus on vaikeeta olla näin iso. Kelatkaa, jos laitan +15cm korot jalkaan niin en voi piiloutua massaan.

Aloitin mun urani salilla, jossa treeneissä ei käynyt lisäkseni muita naisia. Oli tosi rankkaa, kun kundit eivät nähneet mun sisäistä Gabi Garciaani. Otin vaan turpaan, mutta koska oon perinyt faijan luonteen, päätin jääräpäisesti näyttää niille, että mä oon niin superboxer ja uberwrestler. No sit mä muutin Vantaalle, mikä oli best juttu ever, sillä mun ei tarvinnutkaan todistaa niille mitään ja oon voinut keskittyä vaan oleen sairaan hyvä.

 Nykysellä salilla käy niin sikana jengii, et oma paikka ei löytynyt heti. Nykyään taidan kuulua dissatuimpien treenaajien top10-listalle. Mut se ei haittaa, sillä näis piireis vittuilu on välittämistä. On myös tosi kivaa, kun pääsee välillä poseeraamaan samoihin kuviin brasilialaisten sensei-kundien kans. Oppii samalla kansainvälisyysjuttui.

Välillä on sellasii päivii, kun mikään ei suju. Sillon ku on niinku hirvee stressi.Jos joutuu kymmenettä kertaa samaan kuristukseen kisojen alla, niin sitä on ihan romuna koko loppuillan. Ennen kisoja oon muutenki tosi herkkä. Kaunis tulkinta Juha Tapion kappaleesta sai mut kyyneliin ja oli pakko jättää viikon Satuhäät-jakso väliin. Valmistauduin makaamalla piikkimatolla, syömällä buranaa ja sirdaludeja. Kisapaikalla kroppa sheikkas ihan hulluna ja sanoinki, et mä kuolen. Ja sit mun treenikaverit sano, että et sä muija tähän kuole. Mursua vaan. On ne niin ihania ja kannustavia.

Seuraavaks mä haluun kiittää kaikkia. Mun salin frendei. Te ootte mun sosiaalinen elämä. Salilla saan olla just sellanen muija, mitä mä oikeesti oon. Sellanen semiväkivaltainen ja kujalla oleva. Haluun kiittää kaikkii, jotka on opettanut mua painimaan ja tulemaan vahvemmaks ihmiseks. Sit haluun kiittää muita kavereita, musta on kiva, ettette oo jättänyt mua, vaikka saliläppä on teistä välillä ihan sairasta. Ja haluun kiittää myös mudee ja faijaa, kun tekivät mut. Mummuu ruuan tuputtamisesta. Yläasteen liikkamaikkaa, joka nosti mun numeron ysiin, koska aloin käymään jumpassa. Koiraa, joka pakotti mut pissalenkittämään sen kerran viikossa. Kaija Koota voimakappaleista.  Vantaan kaupunkia asuinpaikasta ja terveyspalveluista.

KIITOS LUKIJAT, KIITOS SUOMI, KIITOS ELÄMÄ, KIIITOOSSSS!!! 
 RAKKAUDEST LAJIIN!!!!OSS!!!!

Käsilaukun sisältö

Naiset valittavat aina, ettei heidän käsilaukuistaan löydy mitään. Multa löytyy ilmaa, sillä kiikutan tavarani tässä repussa niin kouluun, kotiin, konttoriin kuin salille. Reput on sitä paitsi muodis. Päätin putsata kassini, sillä viime aikoina on ollut hankaluuksia kaivaa tarpeelliset jutut esiin ilman, että sieltä lentää ulos muuta sälää.

 ~~ALKURÄJÄHDYS~~

Viihdetuotteita: meikkejä, joita en ole tarvinnut pariin kuukauteen, hiusklipsit, jotka unohdin päähäni yks aamu, faijan muistitikut, käyttämätön leffalippu, kihlasormus, kuulokkeet.

Treenivarusteita: hammassuojat, lääkkeet, kyynärtuki, kuivashampoo, urheiluteippi, dödö. Mukana on usein myös toilettipussini, jonka sisällä on pesuaineet ja pyyhe.

Koulupapereita, joita kuljetan repussani lukeakseni niitä dösässä, mitä en koskaan tee.

 

Lompakko, jonka kolikkopussi on ollut vuoden rikki ja repun pohjalla pyöri sen vuoksi pari lanttia. (Eräälle nimeltämainitsemattomalle kukkakaalikorvalle terveisiä: Se ei ole mikään mummolompakko, vaan ihan tavislompsa!!)

Randomsälät: eriparisormikkaat, kuitteja, patteri, Sokoksen tarjoushammastahna, pikkuhousut. Miks? En tiedä itsekkään.

+ Mun rakas Milli-pullo <3

Haluutteks lisää kuvia kasseista? Mitä teidän kasseista löytyy? Ootteks kadei mun Milli-pullosta? Eiks oo aika SWAG? ;)

Ryhmäpainia ja sinkkujoogaa

Ensimmäiset lajikokeiluni aloitin jo lapsena, mutta kuten lapsuuteni traumoista aiemmin kerroin, eivät kokeilut ole menneet aina ihan putkeen.

Laskettelu, uimahypyt ja seinäkiipeily

Menimme yläasteella laskettelemaan Himokseen ja olin siitä todella innoissani. Mäessä muhun iski paniikki, kävelin sen alas ja laskettelin loppuajan lastenmäessä. Never again!

Samoin kävi lukiossa, kun mentiin seinäkiipeilemään Jyväskylään. Odotin reissua koko kurssin. Etenin pari metriä seinää ja valahdin kalpeaksi, kun vilkaisin alas. Kroppani tärisi päästä varpaisiin ja olin ainut, joka ei päässyt ylös asti.

Yritin kymmenvuotiaana hypätä uimahallissa kolmesta metristä. Seisoin reunalla tunnin. En hypännyt.

Zumba, reggaeton ja muut jumpat

Ennen kamppailu-urheilua kävin erilaisissa jumpissa, kunnes kyllästyin kalorin poltolla ja ulkonäköseikoilla motivoimiseen. Miten olis, jos vetäjä alkaisi huutaa sparrien aikana "voitte syödä vappuna munkkeja, jos potkitte kovempaa" tai "sillatkaa niin saatte ihanan pyöreät pyllyt". En muista, että olisin Zumban aikana kertaakaan hengästynyt. Spinningissä ei liiemmin näe maisemia ja Bodypumpissa venäytin forkkuni. Bodycombatissa tädit (myös mutsini) kehuvat hakkaamisella, vaikka todellisuudessa huidotaan ilmaan miten sattuu ja väliin tehdään ihmeellisiä aerobic-liikkeitä, hyi. Mutta reggaeton oli siistiä! Ei liikaa koreografiaa ja tunti perustui pyllyn sheikkaamiseen. Ainut osaamani moovi, kiitos suklaan ja geenien.

En ole kuvassa

Parkour

Kävin pikkuveljieni kanssa parkour-puistossa. Temppuilu oli kauhean hauskaa etenkin siksi, että päihitin 13-vuotiaat jäbät kiipeilykisassa.  Kauempaa katsottuna saatoin tosin mennä namusedästä ja vastaanottokeskuksen mammat leikkikentän reunalla ihmettelivät, mitä toi muija skidien joukossa heiluu. Mut hei, se on lempisysterin duuni.

Editointi by broidi

Snorklaaminen

Kokeilin Lähi-idän reissullani snorklaamista. Se oli inhottavaa. Tuuli oli kova, vettä puski putkesta suuhun ja keskityin kauhomaan itseäni eteenpäin korallien ihastelun sijaan. Pohjassa ollut tankki näytti hienolta, kun katselin sitä myöhemmin sukellusveneestä ilman hukkumisen pelkoa.

Lavatanssit

Toissa juhannuksena menimme frendieni kanssa lavatansseihin. Kaverinipoikani valittivat, etten antanut heidän viedä ollenkaan. Mutta onneksi muutaman ryypyn rohkaisemat hurmaavat lappeenrantalaiset opiskelijakundit tulivat hakemaan mua ja toista kaveriani tanssimaan. Tanssittajani oli päätä lyhyempi ja sain kannatella häntä humpan alusta loppuun. Lopuksi hän yritti nuolla naamaani, mutta ei ylettänyt sinne asti. Ei epäilystäkään siitä, kuka tämän tanssin vei!

Sinkkujooga

Kävimme treenikaverini Tuhkimon kanssa testaamassa kohuttua sinkkujoogaa. Sen ohjasi guru Kanadasta. Joogaajat olivat enimmäkseen naisia, mutta oli paikalla muutama mieskin. Kahdella miehellä oli päällään puvut ja toiset päihitimme olkapäiden koossa. Gurua kyllä katseli, mutta hän keskittyi meditoinnissaan puhumaan vain sinkkuuden ihanuudesta. Liikunnallisesti jooga oli kankeille kamppailijoille tuskallisin urheilusuoritus ikinä. Vaikka emme aviomiehiä löytäneet, Tuhkimolle irtosi seuraa palikasta.

Ryhmäpaini®

Keksimme eräänä tiistaina treenien jälkeen uuden lajin: ryhmäpainin. Se on vielä kehittelyn asteella, mutta tuplajuji ja tuplasweep onnistuvat ainakin. Jos haluat Ryhmäpaini®:n omalle salillesi, ota yhteyttä lahiomuija@gmail.com niin järjestämme vaadittavan koulutuksen.

Lajeja joita haluaisin vielä kokeilla:

-tankotanssi

-EFO

-nykytanssi/breakdance/baletti

-vapaapaini/sambo/judo

-Tapout XT

-laskuvarjohyppy/luolasukeltaminen...tai en ehkä sittenkään

Ps. Mietimme Tuhkimon kanssa aiemmin, että haluaisimme perustaa sinkkupainit. Miten olisikaan ryhmäsinkkupainit? Ootteko murut messis mursuamishommiin?

Asiaa pakaroista

Sori rakkaat lukijat, etten oo kirjoittanut hetkeen. Mun elämä on ollut todella hektistä ja tunteellista. Naistenpäivänä herkistyin illallisella, kun kymppiuutisten loppukevennyksessä oli virtahepovauva. Muuten vietin päivää mopin varressa.

Viikko sitten kävin katsomassa Primates-tapahtumaa. Pääottelun Dean Lister oli sairaan söpö kundi ja tulevaisuuteni lähiöäijä.

Treenikavereiden nähden söin tietysti fitness-eväitä: vettä ja pähkinöitä. Lonkeron näkeminen ajoi mut kuitenkin rappion tielle ja seuraavana päivänä menin ulkopuolisen kaverini kanssa pitsalle. Onneks eivät saa salilla tietää tästä.

Sitten itse asiaan. Luin asiantuntevan artikkelin The Voice:n sivuilta, jossa kerrottiin suuren takapuolen olevan merkki älykkyydestä.

"Monet naiset tuskailevat sitä, että jos he lihovat yhtään, näkyy se ensimmäisenä heidän takapuolissaan ja reisissään. Nyt tuota ei tarvitse enää harmitella, sillä tuollainen rasvan kertääntyminen onkin merkki älykkyydestä." HEUREKA!!

http://www.voice.fi/viihde/mita-suurempi-takapuoli-sita-alykkaampi-nainen/2/29640

Muistelin tätä ilosanomaa, kun kävin teinivaateliikkeessä ja vain yhdet farkut mahtuivat jalkaani. Opin myös sen, että kuvioidut housut kannattaa jättää hyllylle. Paitakaan ei ollut ihan sopiva.

Koska jokaisella truu fitnessbloggaajalla on kuvia omista pakaroistaan, keräsin teille omistani kollaasin.

 

Pakarani vaatekaupassa

Pakarani iltapuvussa

Pakarani rantsulla

Pakarani ryöstöretkellä

 Pakarani ihastelemassa maisemia

 

Pakarani sinkkujoogassa

Pakarani YO-kuvassa

Jonkun toisen festari-pakarat

Kellään ei ole kuitenkaan yhtä isoa pebaa kuin meidän Kallella. On se fiksu jäbä.

  

Haluutteks lukijat lisää kuvia mun pakaroista? Kenellä muulla on ongelmia farkkujen kanssa? Aletaanko yhdessä boikotoimaan liikkeitä, joissa syrjitään isoja takapuolia?

XOXO: Per..lähiömuija

ps. seuraavassa postauksessani esittelen uuden lajin ja aiempia jumppakokeilujani

Perjantai-illan asu

 

Nimittäin siivouspäivän asu. Järjestelin mun papereita työpöydältä lattialle ja löysin alta kaipaamani tonttulakin. Siivouksen lomassa harjoittelin triangeli-kuristusta Ville-possulle ja lauleskelin Juha Tapion tahtiin.

Mude nimitteli saunassa mun reisiä tuhdeiksi ja käski tekemään vähemmän jalkaprässiä. Mistäköhän lie saanut moista päähänsä? Annoskoko on ainakin +100 kg muijalle ihan sopiva.

Illan suunnitelmat on käydä Lidlissä, tehdä safkaa, syödä se, avata putket, kattoo boxilta Satuhäät ja mennä nukkumaan. Love my life <3

Fitness-leivonnaisia à la Lähiömuija&Landemurkku

Kävin viikonloppuna porukoideni luona landella. Tylsyyksissämme päätimme leipoa terveellisiä fitness-herkkuja systerini Landemurkun kanssa. Ensin haimme inspiraatioita eri blogeista ja raakaravintoa käsitteleviltä nettisivuilta. Huomasimme että leivokset ovat haastavia valmistaa, sillä skutsista ei kaikkii superfoodei löydä. Mutta koska me ollaan Landemurkun kanssa neroja, saimme monta terveellistä, protskupitoista ja maukasta leivonnaista valmiiksi ennätysajassa. Suosittelemme kaikkien tosiurheilioiden tarjoavan näitä sukulaisille tsufee-pöydässä, sillä tämän makuelämyksen jälkeen ei ole paluuta entiseen.

Raakarahkapulla

Kiireisen fitness-kokkaajan pelastus on raakarahkapulla.

Superhyvää ja löytää suoraan pakastealtaista. HOX: Älä paista!! Tämä on Raw Food-elämäntapa ja raakuuteen liittyy elimistön puhdistautuminen, liikunta, rentoutus, puhdas ympäristö sekä myönteinen ajattelu (raakaravinto.fi).

Mummun kikherneässät

Päätimme vähän soveltaa meidän sotaveteraanimummun kaneliässäohjetta fitness-metodeihin sopivammaksi.

Valmistukseen tarvitset: kikherneitä, kanelia ja ripauksen kardemummaa. 

Laita ainekset pussiin.

 Murskaa ne.

 Muotoile söpönmallisiksi. (S-kirjain on niin so last season.)

Ja mummu on ylpeä meistä!

Juustokakku näkkäripohjalla

Ota kakkuvuoka.

Levitä näkkäri pohjalle levyksi.

 Laita päälle juustoproteiinitäyte ja koristele pähkinöillä. 

Pähkinöissä on B- ja E-vitamiineja ja ne sisältävät runsaasti terveellisiä monityydyttömättömiä rasvahappoja. Tämän vuoksi ne sopivat kohtuullisina annoksina urheilian ruokavalioon. 

Proteiinipitoinen banaanilettu

Lettu on valmis syötäväksi sellaisenaan, mutta voit halutessasi paistaa sen pannulla tai tarjoilla brunssilla mansikoiden kera.

Luonnonmukainen raakamutakakku

Vaikka landella on sairaaaan tylsää, niin hyvä puoli on se, että siellä on lähiruokaa aina saatavilla. Kyseisen kakun pääraaka-aineet löytyivät suoraan takapihalta. Lähiruoan etuina pidetään pientä ekologista jalanjälkeä, puhtautta ja pakkausjätteiden vähäisempää määrää (lähiruoka/wikipedia).


Landemurkku teki päivän habatreenin kuokkimalla mutakakun aineksia.

Raakamutakakkuun tarvitset kolme desiä puolikarkeaa mutaa.

Yhden proteiinikananmunan ja vettä.

Anna hyytyä muutama tunti kylmässä ja koristele haluamallasi tavalla.

Niin maukausta, ekologista, terveellistä ja kaikenlisäksi halpaa!

Viikonlopusta jäi superihana ja rentoutunut fiilis, kun sai syödä herkkuja hyvällä omallatunnolla. Mude ja faija ei tosin hiffannut tätä juttua, mutta ne ei tiedäkään mitä me nuoriso syödään.

XOXO: Lähiömuija&Landemurkku