tiistai 28. tammikuuta 2014

Lajikokeiluja Lähi-idäs

Voi vitsii, mä tiedän nyt, että joku rakastaa mua. Siis moni. Tosi moni. Mies. Arabimies. Oli niin koskettavaa, kun joku ihkuliini lauloi mulle tän biisin kadulla.




Arabimiehis on sellast alkukantaista rohkeutta, kun mun sormuksesta huolimatta uskalsivat tunnustaa rakkautensa mulle. Siis must tuntuu, että se herättää jonku saalistusvietin miehis. Yks poika osti mulle dösämatkal Twixin, vaikka näytin sille puhelimestani kaverin poikaystävän kuvaa ja nimetöntäni. Symppistä. Täytyy koittaa samaa Millis.

Kävin testaa Kuolleenmeren biitsin. Aika karu mesta. Ootin puheiden perusteella, että siellä olis ollut vähintään drinkkei, Jeesus tai alastomii miehii, mutta ei siellä ollu yhtään mitään. Ja en kyl tiiä mitä ne oli tehnyt sille vedelle, kun ei siinä pystynyt ees uida. Laitan tästä niin negatiivista asiakaspalautetta paikan ylläpitäjille.




Urheilia ei tietenkään makaa koko lomaa vaan olennaisena osana siihen kuului lajikokeilut.

Testasin parit raput reissun aikana.




Roomalaisen teatterin raput
+sopivat jyrkät, hyvää pepputreeniä
+ei liikaa jengii
-nousukohdat eivät olleet selkeitä, ylösmenoon olis voinut merkitä reitin
-missä gladiaattoriesitys? Missä Russell Crowe?



Petran raput
+900 rappuu
+kahvinjuonti matkan varrella tehosti aineenvaihduntaa
-raput kiemurteli
-koko ajan oli jotain aaseja ja pässejä tiellä
-hinta reilu viiskybää




Petra oli kiva mesta, kun siellä oli niin ihanan pinkkii ja Johnny Deppin näkösii miehii.





Löysin mulle täydellisen prinsessalinnan. Taustalla uljaat ritarit.


 Mun uusin fitness-poseeraus. Kyllä, tiiän, mun epäkkäät on niiiin kasvanut.

 Ja niiden uljaat ratsut.





Kokeilin vatsatanssia tän biisin tahtiin. Snooppi on niin kuuma, että lantio liikkui ihan itsestään.




Kokeilin kameliratsastusta. Oli aikaa laiskaa menoo. Kyl mun mielestä Jopolla saa parempaa jumppaa, kun kamelin selässä.


trikoot: prisma huppari:stadium lenkkarit:cittari kameli:beduiini laukku:kirppis


Sukellusveneestä bongasin merenadoniksia. Samassa veneessä oli suomalainen mies, johon jordanialaiset teinitytöt rakastui. Ne kysy, että onks kaikki suomalaiset sellasii. Näytin niille sitten fabosta mun kavereiden kuvia. Säkin saatat olla arabineidon uusin päiväuni.




Matkan varrelle mahtui myös suuria järkytyksiä. Kysyin eräältä tarjoilijalta, että missä voin puuteroida nenäni ja vastassa oli tämä!! Onneks lähin mäkki oli 500 metrin päässä.





Vaikka matkustaminen on kivaa, niin ei ole Koivukylää voittanutta. Peace and love ya all.

-Reissumuija

ps. Mä romahdin matkan jälkeen niin, että päätin purkaa meidän kihlauksen. Meri on täynnä kaloja. Kohti uusia tuulia. Näin oli tarkoitettu. Kaikki kestää aikansa. Se vaan kolahtaa, kun se oikee tulee kohdalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti